Tyttökin sai oman Helmityttö-taulunsa. Kysyin onko se hieno? Hän hymyili minulle ja sanoi EI. Ja sen sanoi hän, joka ei juuri muuta puhu kuin kä ja ke. Äiti on onnellinen.
(Kuvan alareunassa yksi kiva juttu valmisteilla.)
keskiviikko 30. maaliskuuta 2011
Ristiriitaista
Tyttökin sai oman Helmityttö-taulunsa. Kysyin onko se hieno? Hän hymyili minulle ja sanoi EI. Ja sen sanoi hän, joka ei juuri muuta puhu kuin kä ja ke. Äiti on onnellinen.
(Kuvan alareunassa yksi kiva juttu valmisteilla.)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Mikäs onkaan maalatessa tauluja, kun osaa noin kauniita.
VastaaPoista(Tämä ei sitten ollut sellainen katkeraan sävyyn vanhan kansan suusta tullut virke, vaan aidosti ihaillen esitetty.)
Ihana tuo koko ajatus, että kotia voi uudistaa maalaamalla tauluja.
Ilona, ompelisin niin mielelläni niitä tyynyjä, mutta on helpompi maalata. Liinavaatekaapista tosin löytyy pari mustaa tyynyliina, niistä väkerrän koristetyynyn nollabudjetilla ja minimaalisin ompeluin.
VastaaPoistaOsaat tosiaan maalata. Kaunis taulu.
VastaaPoistaMukavaa viikkoa! T.tuike
Kiva taulu, samaan aikaan herkkä ja iloinen. Tyynynpäällisten ompelu voisikin olla mukavaa vaihtelua. Virkkaus- ja neuletyöt tuntuvat välillä jotenkin liian talvisilta puuhilta.
VastaaPoistaTuike, kiitos. Ja kiitos samoin.
VastaaPoistaVirkattu lintu, olin päättänyt maalata tytölle jotain, mutta se olikin yllättävän vaikeaa. En halunnut tehdä hänelle perusjuttujani, vaan jotain lapsekkaampaa ja iloisempaa. Muttei kuitenkaan ihan mitään lastenhuonemateriaalia. Aiheeseen halusin rannekoruja, koska tyttö käyttää koruja kyynärpäätä myöten. Toinen hyvä aihe olisi ollut kissat ja koirat, mutten niitä oikein osaa. Lapsi on niin eläinrakas.