Kesken on

Maalattiin

 

Askartelijat

Pukeudun kuin Välimeren mummot, aina mustaan. Mutta se on helppoa se. Yhteensopivuus on taattua ja pyykkäyksessä ei tarvitse paljoa lajitteluita miettiä. Vaihtelua vaatetukseen tuodaan sitten muilla jutuilla. Lapselle maalasin paidan, johon vaihtelua saa laittamalla vaan erilaisia koruja. Yksi vaate, monta ilmettä.
Lapsi askartelee hamahelmiä, leikkaa silppua, liimaa, teippaa, pujottelee helmiä, maalaa sormiväreillä ja vesiväreillä, muovailee, värittää ja piirtää... ihanan aktiivinen.

Taidekeskus Salmela

Tehtiin eilen perinteinen kesäretki Taidekeskus Salmelaan. No keli oli kaikkea muuta kuin kesäinen. Matkalla vettä, räntää ja rakeita sekä lämpöä 3 astetta. Enpä moista muista. Perillä ihastutti erityisesti Salmelan vuoden 2014 nuoren taiteilijan Tiina Suikkasen työt ja Jussi Twosevenin eläinkasvot. Suikkasen runollisen herkkien, hempeiden, kuultavien, hauraiden ja samaan aikaan valoa, kirkkaita ja voimakkaita värejä loistavien töiden kohdalla huokailin ja ihailin ääneen. Salmelassa miellyttää se, että toimintaa kehitetään ja jotain uutta tuodaan joka vuosi. Tänä vuonna osallistettiin mm. lapsia.
Ja tänään kun oikein mainostetaan, niin näyttelyvieraalla on päässä PaaPii Designin Marjanallet pipo. Kuosi joka miellytti äitiä ja jonka lapsikin mukisematta hyväksyi ja pipo tuntui hyvältä päässä. Näin ei todellakaan kaikkien vaatteiden kanssa käy. Paapiin toimitus oli nopeaa, joten voin suositella. Ja nämä suosittelut on tehty ihan vapaasta tahdosta ja silkasta tyytyväisyydestä. Mua oikeasti ärsyttää blogiyhteistyöt ja materialismi.

Ajattelin, että kirjoittaisin tänne edes kerran kuussa, mutta näköjään siihenkään en ole ennättänyt. Viime aikoina ajatukset, ajat ja energiat ovat menneet varhaiskasvatukseen. Lorukorttejakin on tullut tehtyä aiheen tiimoilta.

Huono sisustaja

Viikonloppuna saatiin taulut seinään. Seuraava urakka on saada lattioilla ajelehtivat kassit, pussit ja tilpehöörit paikoilleen. Tavaravirta on virrannut viime aikoina kiitettävän negatiivisena. Voi miten sitä kaipaakin tyhjää tilaa, selkeyttä ja avaruutta, kun elämä muuten on niin hektistä, täyttä.

Omakuva ja muita piirustuksia

Keskeneräistä ja valmista

Kun on ideaton olo, selaan luonnoskirjaa. Mulla on keskeneräisiä töitä, jotka painavat mielessä.

Iltaisin poltan kynttilävarastoja pienemmäksi. Joulua on kotiin koristeltu niukasti, mutta sopivasti kolmella paperitähdellä, yksillä jouluvaloilla purkissa ja yhdellä kyntteliköllä. Kunnon siivous olisi paras koristus.

Maalasin jääkarhuja. Ne on minusta hienoja eläimiä, vaikka pelkään kaikkia karhuja ihan hirveästi. Maalasin seinälle talven, ulkona vain piiiiitkää syksyä.

Muutoksia

Tänään ajettiin pitkin vanhaa merenpohjaa. Olen innostunut maisemista. Se on muutos minussa, pian on edessä muutos elämässä. Viimeinen lomaviikko alkamassa.

(Salama latistaa kaikki sävyt, mutten jaksa viritellä skanneria tai odottaa huomiseen, jotta olisi valoa.)

 

Laitoin taas johdon seinään, tämä ei silti ole paluu, ei edes haparoiva askel siihen suuntaan. Ei olisi oikeasti sisäistä rauhaa tähän. Kirjoitan jatkossa, jos siltä tuntuu. Blogiton elämä kun vapauttaa aikaa paljon muuhun.

Olisi kiva pitää blogia, jossa kuvaisi joka päivä taivasta ja tarkkailisi pilviä. Oikeasti tiedän, ettei minusta olisi tuollaiseen järjestelmällisyyteen ja en halua käynnistää konetta joka päivä.  Pelkkien kuvien kanssa olisi kyllä helppoa, näiden sanojen kanssa ole jumissa. 

Pilvistä olen nyt ollut kiinnostunut maalausmielessä. Ne ovat aika hyvää maalausterapiaa. Kukaan ei voi sanoa mikä on oikein ja mikä väärin. Pilvet muuttavat taivaallakin koko ajan muotoaan, siksi niitä voi aloittaa uudestaan ja uudestaan,jos tuntuu että menee väärin. Mulla menee nyt vähän käsityöt ja maalaushommat sekaisin, yhdistyvät toisiinsa. Mutta niin se pitääkin mennä. Sellaisia asioita, joita on muutamat viime vuodet pyörittänyt ja täälläkin miettinyt yhdistyvät, jäsentyvät ja löytävät toisensa. Olen ollut innostunut niin, että maalasin viisi teosta viikossa. Viikko ei tuntunut viikolta, pitkään on illat ja yöt venyneet, mutta silti tämä tuntuu uskomattomalta. Nyt huilaan.  

Ristiriitaista

Kun jotkut uudistaa kotia vaikkapa ompelemalla tyynyjä, minä olen maalannut tauluja.
Tyttökin sai oman Helmityttö-taulunsa. Kysyin onko se hieno? Hän hymyili minulle ja sanoi EI. Ja sen sanoi hän, joka ei juuri muuta puhu kuin kä ja ke. Äiti on onnellinen.
(Kuvan alareunassa yksi kiva juttu valmisteilla.)

Valkaisu

Hiljaisuuteni johtuu isosta sangosta kallanvalkoista maalia. Paraikaa ankea mäntyinen Lundia on valkaistumassa. Jos tiukka maalausaikatauluni pitää, viikon päästä homman pitäisi olla valmista. Alkaa jo puuduttaa tämä pari viikkoa putkeen hiomista ja maalaamista. Viime vuoden lopulla ajattelin maalaavani tammikuussa. En tosin silloin ajatellut sen olevan tällaista. Nenäongelmainen odottaa valmistumista. Haluaisin maalata isoon kokoon, kaikki pohjani ovat pieniä.
Käsityökoristakin tuli valkoinen, langat huivia varten jo odottavat. Lankakevennystäkin haluan tehdä.