Uuden isoäidinneliöpeiton seuraava tavoitteeni on virkata 4 ruutua, sitten 30 ja sitten 11. Sitten olen puolessa välissä. Muistelin mitä olen jo neliöistä tehnytkään. Matka tuntuu pitkältä niistä ajoista, jolloin ajattelin, että isoäidinneliö täytyy olla vaikea virkata.
Tuolinpäällinen, joka nykyään on kuitenkin useimmiten nukenpeitto.
Vauvanpeitto.
Koiran vaate.
Torkkupeitto. Käytössä päivittäin. Tosin mies kommentoi peittoa,että on kuin yrittäisi kanaverkolla tuulta pitää. Peitossa on liikaa reikiä.
Sitten tämä viimeisin mekko.
I remember the times, when I was thinking granny square must be very difficult to crochet. But that was then when I have never even tried to make a single one. Now I am little addicted to the granny squares.
Ihania neliöitä! Näitä katsellessa tulee mieleen, että pitäiskö mun sittenkin yrittää kesyttää virkkuukoukku... Tähän asti ei vaan olla oikein oltu hyviä kavereita.
VastaaPoistaIhastelin myös noita edellisen postauksen kaunistuksia. Tuollaiset tossut kun saisi, niin kylläpä jalat olisivat ikionnelliset! :)
Aurinkoista sunnuntaita!
Kauniita ja inspiroivia ovat neliösi! Itsekin juuri viikonloppuna virkkailin muutaman pikku neliön junassa. Minulla on nyt suunnitelma ja haave peitosta mihin tulisi sekä isoäidinneliöitä että muitakin virkattuja neliöitä.
VastaaPoistaTuo peitto on tosi hieno! Onnittelen kärsivällisyydestä!
VastaaPoistaTuula, tossut on helppo tehdä ja paksusta langasta valmistuvat nopeastikin. Ja neliötkin on helppoja, tosin lisähommaa tulee päättelyistä ja yhdistelyistä. Virkkauksesta on tullut mun juttu, vaikken siitä muutama vuosi sitten vielä oikein mitään tajunnutkaan.
VastaaPoistaVirkattu lintu, minuakin viehättää variaatioiden määrä. Mutta silti näköjään tulee tehtyä aina lähes samaa. Voisin kokeilla välillä jotain eri mallia.
Merja sitä tarvittiin. Nyt minua viehättää neliöiden virkkauksen monotoonisuus. Hauskinta on aina yhdistellä värejä. Harmi ettei käytössä ole oikein herkullisia värejä. Uutta lankaa en osta, teen näistä mitä on.