Hengissä

Hengissä hyvinkin tässä ollaan. Arki uusien työkuvioiden kanssa on karsinut kuvaamiset, tekemiset ja ajatukset. Viikonloppuna otin irtioton arjesta. Matkasin mökille. Järvi jäässä, rannasta sula. Aurinko joka sai valkoiset seinät hohtamaan. Kaipuuta siitä, että saisi kaiken jo kuntoon. "keittiön" kohdilleen ja hyllyn seinään. Siinä se sitten melkein olisikin. Kuvana vain sinne vietyjä tulitikkurasioita. Oi odotan kesää, vaikkei lomaa muutamaa päivää enempää olekaan.

Viikonloppuna

Leivoin kakun, joka kaipasi kuvankäsittelyä. Koristin kotia jouluun hiljattain kirppikseltä ostetuilla kuusenpalloilla.

Ensimmäinen adventti

Mökillä

Mökki mallia mini vei energiat ja ajat kesällä ja hommaa riittää edelleen. Näissä maisemissa en marraskuussa ole ennen ollutkaan, eilen olin. Elävä tuli, kauas paennut vesi, hiljaisuus ja aikaisin hiipivä pimeys olivat luonnon tarjoamia elämyksiä ja ihmeellisen voimallista.

Ostin lähikaupasta vitosella amppelin. Väri-ilo ja hinta viehättivät, nuo valkoiset muovi amppeliastiat ei varmaan koskaan. Tuossa värikirjossa oli vastustamatonta viehätystä, vaikka joskus olen tainnut ajatella hankkivani vain valkoisia tai vaaleanpunaisia kukkia. Kun elämässä on vähemmän värejä, tuntuu se yksinkertaisemmalta, pelkistetymmältä, rauhallisemmalta ja hallitummalta. Vaikka ei elämässä kaikki voi olla hallittua, yhteen sävytettyä. Pitää olla valmis sietämään vastoinkäymisiä, yllättäviä tilanteita ja hallitsemattomuutta.

Parhaita näkymiä

Puuhastelin pihalaattojen parissa ja katsahdin leikkimökin suuntaan. Ihan parhaita näkymiä, kun tulppaanit vielä kukkivat ja syreenit aloittavat kukintaansa.

Tulppaanirakkautta

Täytyi tarttua kameraan ja tallentaa kuvia, jotta voisin nauttia tulppaanirakkaudesta pidempään. On nämä niin vuoden parhaita aikoja pihalla.

Lucian päivä

Kauniita Lucian päivän tunnelmia voi kurkata täältä.

Joulukuun päivien kulkua ja lähestyvää aattoa pääsee seuraamaan mm. seuraavista joulukalentereista, Muita ihania ja Hanna Konolan perinteinen joulukalenteri.

Yhteistyössä pääsee helpommalla. Koristelin Tigerin valmiita kortteja vähän kimalleliimalla ja lapsi osallistui joulutervehdysten kirjoittamiseen. Hymyilyttää tuo hyvän jo(u)lun toivotus.

Lisäaskeleita kohti joulua

Kerrankin tuntuu, että jouluvalmistelut ovat edenneet hyvässä tahdissa minimaalisin stressein ja ponnisteluin.

Askeleita kohti joulua

Tervetuloa joulukuu

Lempilyhdyssä palaa kynttilä, tähti on nostettu loistamaan ikkunaan, pihalla sypressiin on kiedottu valonauha, enkeleitä askarreltu, joulukalenteri täytetty. Tervetuloa joulukuu, vaikka vielä olisin toivonut, että olisin jaksanut siivota kaaosta ympäriltä. Syksy on ollut ja mennyt, opinnot vieneet voimat ja vielä pitäisi jaksaa. Sitten loma ja lepo, voi kuinka odotan.

Nimikortti kassiin

Se on syksy nyt. Koulu alkanut ja lapsella päiväkoti. Päiväkotiin askarreltiin kasseihin nimikortit.

Kesken on

Äidin ja lapsen askartelut

Aloitin lankakevennyksen virkkaamalla leivoksia. Leivoksista vihreä on tehty soveltaen Amigurumi Virkkaa omat maskottisi -kirjan ohjeella, vaaleanpunainen omasta päästä ja keltainen Kauhavan Kangas-Aitan ohjeella. Lapsi halusi tehdä korun naapurille.

Askartelua ja juhlaputki

Meillä on juhlaputki. Sain ylemmän piirustuksen. Eilen kuulin, että keltainen leppäkerttu, on kuulemma raaka leppäkerttu. Ollaan maalailtu kiviä.

Otteita kesästä

1. Mökki ja ihana kesä. Järven rauha. Rannalla haukkuva koira ja vastaus vastarannalta. Kotiahvenet. 2. Sinistä ja valkoista. Heinäkuussa poutaisia pilviä, aurinkoa ja kuumia päiviä. Vastapainoa kamalan kylmälle ja sateiselle kesäkuulle. 3. Leipomuksia ja makeaa elämää. Nyt aloitin kahdeksan kilon laihdutusmatkan ensi vuoden toukokuun loppuun. Toivottavasti ennätän talvella keventää myös lankavarastoa, sillä lankoja minulle on kertynyt ja ne vievät liikaa tilaa. Ylimääräisestä materiasta olen päässyt tänä kesänä hyvin eroon kirppiksellä. 4. Pimeneviä iltoja. 5. Paratiisini, pihakeinu. 6. Karkkipäivän tikkari ja lempipeitto.

Lähdin kuvaamaan perintöruusua, löysin muuta.

Rintakorusta kaulakoruksi

Maalattiin

 

Puutarhat avoinna toivottavasti ensi vuonnakin

 Tänään oli avoimet puutarhat. Arvoin mielessä lähteäkö vai ei? Taivaalta tuli vettä koko päivän ja koska matkaa kohteeseen, jonka olisin halunnut nähdä oli reilu 30 km, niin tuli jäätyä kotiin. Vähän harmittaa. Miksi olen tällainen, että lähteminen on niin vaikeaa? Kävin sitten edes happihypyllä omassa pihassa.
Leikkimökin ovensulkijaksi löytyi joskus ennen muinoin maalaamani kivi. Hyvä, että pääsi vihdoin johonkin käyttöön. Tähän mennessä se on vain pyörinyt vuosia kaapissa ja siitä kärsinytkin ja saanut maalia kylkeensä. Viime päivinä olen käynyt läpi kaapit ja komerot, kohta kaikki on inventoitu.

Askartelijat

Pukeudun kuin Välimeren mummot, aina mustaan. Mutta se on helppoa se. Yhteensopivuus on taattua ja pyykkäyksessä ei tarvitse paljoa lajitteluita miettiä. Vaihtelua vaatetukseen tuodaan sitten muilla jutuilla. Lapselle maalasin paidan, johon vaihtelua saa laittamalla vaan erilaisia koruja. Yksi vaate, monta ilmettä.
Lapsi askartelee hamahelmiä, leikkaa silppua, liimaa, teippaa, pujottelee helmiä, maalaa sormiväreillä ja vesiväreillä, muovailee, värittää ja piirtää... ihanan aktiivinen.