Pieni hei hiljaisuudesta.

Olen maalannut kesällä, tosin vähemmän kuin oli tarkoitus. Onpa hommaa syksyllekin, lampunjalkoja ym. Yksi projekti oli maalata liitutaulumaalilla piparipurkeista kynärasioita. Yritän tavoitella järjestystä. Lapsi sain sängyn. Olin maalannut sen jo viime kesänä, mutta pohja puuttui. Nyt sekin on rakennettu ja paikallaan. Lapsi halusi muuttaa heti omaan huoneeseen ja omaan sänkyyn nukkumaan. Tuli äidille tämä itsenäistyminen jotenkin kovin äkkiä. Ja tytön maalauskin muuttui.

Mummi osti lapsenlapsille piirustusvälineet. Olin innokkain.

Kesäprojektit

Kesälle on muutamia projekteja, enimmäkseen käytännön maalausta rautakaupan maaleilla. Sisäinen polte olisi kuitenkin maalata myös jotain muutakin.

Lempivärit

Inspiroidun taas



Tämä aika on melkeinpä parasta vuodessa. Multasormia syyhyttää. Halua olisi laittaa pihaa ihan kunnolla ojennukseen, mutta melko nolla budjetilla ollaan, joten suurimmat mylläykset, laatoitukset ja istutuslaatikot jääköön haaveeksi. Puiston scillameri on mun ihanne. Omassa pihassa scillalätäkkö suurenee vuosi vuodelta, hiljalleen.

Pitkästä aikaa

On niin pitkä aika, että bloggerikin on muuttunut niin, ettei tätä osaa käyttääkään. Yritän herätä talvihorroksesta. Kevät on kiva, kun saa itseensäkin energiaa lämpenevistä päivistä, valosta, luonnosta.

Kun on ideaton olo, selaan luonnoskirjaa. Mulla on keskeneräisiä töitä, jotka painavat mielessä.

Iltaisin poltan kynttilävarastoja pienemmäksi. Joulua on kotiin koristeltu niukasti, mutta sopivasti kolmella paperitähdellä, yksillä jouluvaloilla purkissa ja yhdellä kyntteliköllä. Kunnon siivous olisi paras koristus.

Maalasin jääkarhuja. Ne on minusta hienoja eläimiä, vaikka pelkään kaikkia karhuja ihan hirveästi. Maalasin seinälle talven, ulkona vain piiiiitkää syksyä.

Isoäidinneliökiintymys

Uuden isoäidinneliöpeiton seuraava tavoitteeni on virkata 4 ruutua, sitten 30 ja sitten 11. Sitten olen puolessa välissä. Muistelin mitä olen jo neliöistä tehnytkään. Matka tuntuu pitkältä niistä ajoista, jolloin ajattelin, että isoäidinneliö täytyy olla vaikea virkata.

Ensimmäinen työni. Nukenpeitto kummitytölle.

 

Tuolinpäällinen, joka nykyään on kuitenkin useimmiten nukenpeitto.

Vauvanpeitto.

Koiran vaate.

Torkkupeitto. Käytössä päivittäin. Tosin mies kommentoi peittoa,että on kuin yrittäisi kanaverkolla tuulta pitää. Peitossa on liikaa reikiä. 

 

Sitten tämä viimeisin mekko.

I remember the times, when I was thinking granny square must be very difficult to crochet. But that was then when I have never even tried to make a single one. Now I am little addicted to the granny squares.

Työläisäidin elämää

Työläisäidin elämää, ei paljoa aikaa harrastaa, mutta silti olen saanut aikaiseksi edes jotain. Lähinnä tarpeellista lämmikettä syksyksi ja talveksi.

Olen aloittanut myös uuden isoäidinneliöpeiton, se on mun stressinpurkupeitto. Yritän virkata edes yhden neliön illassa ja olla ajattelematta sen aikaa mitään murheita tai huolia.

Lokakuu on kiva, kun meillä on pian 2-vuotis synttärit. Pitäisi päivittää vauvakirjaa uusimmilla sanoilla paitta (paita), passst (pastilli) ja tjoo (joo).

Time flies, it's October already. I am a working mom nowadays, so not much time for crafts lately. I have done only something necessary for the autumn and winter, neck warmer, leg warmers and slippers. And I have started a new granny square blanket with black frames. I have only 221 squares to do, it’s quite reasonable.

October is a great month, our daughter is having birthday in the end of the month. I should update her baby memory book with recent words.

Mekko

Virkattu lintu -blogin Anna oli löytänyt vanhasta lehdestä kivan liivin. Siitä inspiroituneena tein mekon. 27 neliötä hameosaan, neljä läppään, pylväillä virkatut henkselit ja simpukkavirkkausta helmaan, hameosan yläreunaan vähän kuminauhaa. Aika helppo.

Muutoksia

Tänään ajettiin pitkin vanhaa merenpohjaa. Olen innostunut maisemista. Se on muutos minussa, pian on edessä muutos elämässä. Viimeinen lomaviikko alkamassa.

(Salama latistaa kaikki sävyt, mutten jaksa viritellä skanneria tai odottaa huomiseen, jotta olisi valoa.)

Halusin ottaa kuvan uudesta kampauksesta.

 Lampunvarjostimen kehikon olen ostanut aikoinani 50 pennillä kirpparilta. Kun en viime aikoina ole juurikaan roikkunut netissä ja koneella, ehdin tehdä lampullekin jotain. Voi että tekee hyvää, kun saa tällaisia ikuisuusprojekteja vihdoin valmiiksi.

Alkukesästä tein myös aika monta korua.

 

Laitoin taas johdon seinään, tämä ei silti ole paluu, ei edes haparoiva askel siihen suuntaan. Ei olisi oikeasti sisäistä rauhaa tähän. Kirjoitan jatkossa, jos siltä tuntuu. Blogiton elämä kun vapauttaa aikaa paljon muuhun.

Olisi kiva pitää blogia, jossa kuvaisi joka päivä taivasta ja tarkkailisi pilviä. Oikeasti tiedän, ettei minusta olisi tuollaiseen järjestelmällisyyteen ja en halua käynnistää konetta joka päivä.  Pelkkien kuvien kanssa olisi kyllä helppoa, näiden sanojen kanssa ole jumissa. 

Pilvistä olen nyt ollut kiinnostunut maalausmielessä. Ne ovat aika hyvää maalausterapiaa. Kukaan ei voi sanoa mikä on oikein ja mikä väärin. Pilvet muuttavat taivaallakin koko ajan muotoaan, siksi niitä voi aloittaa uudestaan ja uudestaan,jos tuntuu että menee väärin. Mulla menee nyt vähän käsityöt ja maalaushommat sekaisin, yhdistyvät toisiinsa. Mutta niin se pitääkin mennä. Sellaisia asioita, joita on muutamat viime vuodet pyörittänyt ja täälläkin miettinyt yhdistyvät, jäsentyvät ja löytävät toisensa. Olen ollut innostunut niin, että maalasin viisi teosta viikossa. Viikko ei tuntunut viikolta, pitkään on illat ja yöt venyneet, mutta silti tämä tuntuu uskomattomalta. Nyt huilaan.